Teatteri Imatran näyttelijä Aki Honkatukia viettää 25-vuotistaiteilijajuhlaa Ikuisesti nuori -esityksessä lauantaina 16.11.2024. Lämpimät onnittelut!

Honkatukian juhlahaastattelussa uppoudutaan näyttelijän työhön sekä katsotaan hetki menneeseen ja tulevaan.

Miten aikoinaan ajauduit teatterin pariin?

– Olen aina ollut kiinnostunut teatterista ja elokuvista. Katsoimme äidin kanssa Suomi-leffoja tarkasti analysoiden ja oppien esimerkiksi näyttelijäsuvuista. Jo lapsena kirjoitin serkkuni ystäväkirjaan toiveammatikseni näyttelijä.

Puumalasta kotoisin oleva Honkatukia muutti Imatralle vuonna 1994.

– Imatran teatterin avustajana aloitin vuonna 1995. Siitä neljän vuoden päästä tuli ensimmäinen kiinnitys esitykseen ja vuonna 2005 vakituisen näyttelijän paikka. 

Millainen on tyypillinen työpäiväsi?

– Tyypillinen työpäiväni pitää sisällään kahdet harjoitukset tai yhden harjoituksen ja esityksen. Työviikko on pääsääntöisesti kuusipäiväinen, ja sunnuntai on vapaa päivä.

Työn vastapainona Honkatukia rakentaa mökkiä, tekee kotihommia ja harrastaa metallin etsintää.  

– Hurahdin metallin etsintään vuonna 2020. Kävelen pitkin peltoja metallinpaljastimen kanssa. Olen löytänyt kaikkea hienoa. Kolikoita, sormuksia, nappeja, luoteja ja hylsyjä. Vanhin löytämäni kolikko on vuodelta 1582.

Mitkä ovat urasi kolme mieleenpainuvinta roolia?

– Rauli ”Badding” Somerjoen rooli Tähdet, tähdet -esityksessä oli ensimmäinen iso musiikkipääroolini. Irwin Goodmania näyttelin esityksessä Irwin. Ja lisäksi yksi mieluisimpia rooleja on herra Honkatukia Ikuisesti nuoressa. Parhaillaan teatterissa pyörivässä esityksessä voi olla oma itsensä tai siis itsensä 95-vuotiaana. 

Millaisia hauskoja muistoja sinulla on teatteriesityksistä?

– Pokka on pettänyt sen sata kertaa lavalla ja on naurettu paikoissa, joissa ei olisi pitänyt nauraa. Kaikkea voi sattua, kun lähetys on suora.

Kertaalleen Honkatukia on myös nukahtanut lavalle.

– Teimme silloin Tähdet, tähdet -esitystä. Olimme kaveriporukalla pari päivää ennen esitystä uistelemassa Saimaalla. Tulin sieltä suoraan esitykseen Rauliksi. Esityksessä on alkupuolella kohtaus, jossa Rauli menee kotiin nukkumaan. Siinä on noin neljän minuutin tauko, jonka Rauli nukkuu kuoron laulaessa. Heräsin siihen, että ovikello soi. Sanoin repliikin ja tajusin, että 173 ihmistä tuijottaa minua ja että olen teatterissa. Olen siis nukkunut kolmisen minuuttia yleisön edessä. 

Mikä on hienointa näyttelijän työssä? Entäpä haastavinta?

– Hienointa näyttelijän työssä on yleisö ja yleisöltä saatu palaute. Yleisölle tätä tehdään, ei kenellekään muulle. Yleisön palaute on välitöntä. Lämpö ja kiitos huokuvat yleisöstä. 

Yleisö ja hyvä työryhmä ovat myös Honkatukian motivaation takana.

– Hyvin harvoin on sellaisia hetkiä, että ottaisi päähän lähteä töihin. Olen viihtynyt sekä Imatralla että Teatteri Imatrassa. Tämä on kiva mesta, ja meillä on tiivis kuuden näyttelijän porukka. Kun vierailijat käyvät täällä näyttelemässä, niin kyllä meidän yhteishenkeä ja työyhteisöä kehutaan.

Haasteena hän näkee roolihahmon eläväksi tekemisen.

– Olen kokenut ja ottanut haasteena sen, miten roolihahmosta saa elävän. Hahmosta pitää ottaa selvää ja eläytyä siihen niin, ettei tekeminen näyttäisi näyttelemiseltä. Hahmoihin on löydyttävä oma aitoutensa.

Miten teatteri on muuttunut 25 vuoden aikana?

– Teatteri on mielestäni tervehtynyt ja resuaminen on vähentynyt. Itse näyttelijän työ ei ole oikeastaan muuttunut. Näyttelijän työ on näyttelijän työtä eli etsimistä ja muistamista. 

Miltä nyt tuntuu ja millä mielin suuntaat kohti tulevaa?

– Mikäs tässä, hyvältä tuntuu. Ikuisesti nuori ja Olga pyörivät teatterissa ja Kolme muskettisoturia tulee näyttämölle keväällä. Unelmana olisi tehdä vielä joku iso musapäärooli. Sellaisen roolin voisin pamauttaa, mutta se menee varmaan hamaan tulevaisuuteen. 

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää teatterin katsojille?

– Kiitos kaikille, jotka ovat käyneet katsomassa teatteriesityksiä. Kiitos siitä, että teatteriin halutaan tulla ja nähdä tätä kaiken netin ja elokuvan ajassa. Henkilökohtaisesti haluan kiittää imatralaisia ja kaikkia katsojia, jotka ovat meillä Teatteri Imatrassa käyneet, niistä vuosikymmenien aikana saaduista palautteista. Iso kiitos, että saan tehdä tätä työtä teille rakkaat katsojat. 

Kuvassa Aki Honkatukia Teatteri Imatran käytävällä Irwin-esityksen valokuvataulun edessä.